Muualla hyvä, kotona paras

Paluu kierojen savolaisten taimien luo kuivaa Oxin hikiset kainalot. ”Rakkaat taimet, minulla oli teitä ikävä”, Oxi halaa taimia. ”Oho, olettepas te kasvaneet!”. Taimet ovat Oxin poissa ollessa kasvaneet jo teinitaimiksi, jotka kietoutuvat ja tukeutuvat toisiinsa. Omenia kasvaa taimissa kuin finnejä teinien kasvoilla, eivätkä ne muistuta muodoltaan enää kovinkaan paljon omenia. Puista on kasvamassa todellisia tiedon puita. ”Olen niin ylpeä teistä, taimet. Ja onneksi virtuaalimaailmassa ei ole saasteita teitä tuhoamassa, enkä minä ole mikään ympäristön saastuttaja, päinvastoin!”

Oxi päättää vakaasti, että taimista kasvaa toisen elämän hienoin tiedon puu, josta ei info lopu koskaan. Kesän aikana on hyvä kasvatella sekä puuta että tiedon ituja, ja syksyllä rantatontilla kasvaa jo ennen näkemätön kasvi! Silloin juhlitaan niin, että oksat heiluvat!


Kuvassa Taina Yootz istuu tiedon puussa Itä-Suomen yliopiston virtuaalitontilla.

Luentoja ja harjoituksia Harvardissa

Visiitti Harvardin yliopiston kampuksella on avartava. Luennolla Oxi pääsee tutustumaan lain kiemuroihin, jotka tosin luennon loppupuolella saavat Oxin vain hyvään uneen. Kriminologia ja viik … vitki … viktimolog … ei kun vik-ti-mo-lo-gi-a sun muut vaikeat termit eivät oikein Oxia kiinnosta, ja mukava luentosalin penkki houkuttelee Oxin suloiseen tirsamaahan. Lukuun ottamatta hankalaa terminologiaa, johon Oxi maanviljelijänä ei ole tottunut, luento on mielenkiintoinen elämys.

Harjoitusoikeudenkäynnissä tunnelma on kuin oikeassa oikeussalissa. Max ja Joanna muuttuvat tiukoiksi asianajajiksi. Tilanteet ovat tiukkoja ja hiki virtaa, ainakin Oxin kainaloissa. Eiko on epäilyttävä todistaja ja Oxi tuomitaan vakavasta ympäristön saastuttamisesta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Oxi alkaa ikävöidä taimiaan ja omaa kotisaartaan, ja vaikka hän kuinka yrittää estellä alahuultaan väpättämästä, hänen alahuulensa väpättää. Tässä hiostavassa tilanteessa Oxi ei keksi muuta kuin teleportata itsensä takaisin omalle turvalliselle Itä-Suomen yliopiston rantatontille. Max, Joanna ja Eiko hämmästyvät Oxin ratkaisua. ”Tilanne taisi mennä liian todentuntuiseksi”, Max nauraa, mutta on kuitenkin hieman huolestunut säikähtäneestä pottupojasta.

Tasa-arvokeskustelua virtuaalimaailmassa

Harvardilaiset ovat hauskoja ja ystävällisiä, eikä Oxi tunne oloaan ollenkaan ulkopuoliseksi knallipäisen jäniksen, lintua ja kalaa muistuttavan olennon ja pienenpienen japanilaispojan seurassa. ”Voisit lähteä meidän mukaan luennolle, Oxi. Ihan vain tutustumaan”, ehdottaa Max. ”Luennon jälkeen meillä on myös harjoitusoikeudenkäynti oikeussalissa, voisit osallistua myös sinne”, jatkaa Joanna. ”Mikäpäs siinä! En olekaan koskaan käynyt maailman arvostetuimman yliopiston luennoilla”, Oxi on otettu kutsusta. ”Mutta Max, tahtoisin vielä kysyä sinulta yhtä seikkaa”. ”Tottakai, kysy vaan, Oxi.” ”Niin sitä vaan tuossa mietin, että kumpikos sinä nyt oikein olet, lintu vai kala?” ”En minä tiedä”, Max vastaa. ”Ei kai sillä niin väliä ole täällä virtuaalimaailmassa, mitä sitä on.” Oxi miettii asiaa. "Niin kuin ei pitäisi olla väliä ekassa elämässäkään." Ja niin Oxi lähtee uusien ystäviensä mukana luennolle.

Kaiken maailman kaverukset kohtaavat

Harvard näyttäytyy vilkkaana oppimisympäristönä monennäköisine avattarineen. Oxi saapuu Harvardin oikeustieteellisen tiedekunnan kuuluisan Austin Hallin edustalle. Pottupoikaa kummastuttaa kampusalueen vilkas meno. ”Ei meidän rantatontilla tälläinen kuhina käy …”, Oxi miettii kateellisena. Pian hänelle tulevat juttelemaan Joanna ja Max, lainoppineet kaverukset, sekä heidän vaihto-opiskelijaystävänsä Eiko Japanista. Eiko kertoo olleensa Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana Harvardin yliopistossa kaksi vuotta sitten. Nykyisin hän pitää yhteyttä vaihto-opiskeluvuoden kavereihinsa ja opinahjoonsa Second Lifen kautta. ”Pidän enemmän Harvardin yliopiston luennoista kuin oman yliopistoni luennoista Japanissa. Täällä voin osallistua luennoille edelleen. Täällä on myös hyvä käydä vaihtamassa mielipiteitä ja laajentamassa maailmankuvaa. Eikä minun tarvitse matkustaa omaa työhuonettani kauemmaksi”, Eiko hymyilee. Joanna ja Max ovat tyytyväisiä saadessaan Eikon takaisin joukkoonsa.

Tiedon janoon maailmanympärimatkaa

Oxi nakkaa 30 litraa Piolanin yleislannoitetta taimille ennen kuin taimet ehtivät sanoa lausettaan loppuun – tai liekö tuo jahkailu olisi koskaan loppunutkaan.
”Siinä teille kaverit, minusta nyt tuntui tältä. Kasvakaa isoiksi.”, Oxi hymyilee ratkaistuaan lannoitusongelman. Hän jättää savolaiset taimet kasvamaan omaan mehukkaaseen maaperäänsä ja päättää kokeilla teleport-toimintoa. ”Teleporttaan itseni … hmmm … no käynpäs vaikka Harvardin yliopistossa”, mietiskelee Oxi ja painaa nappia.

Vatuloimalla valmista, tai sitten ei ...

”Ai jaa, no olisihan se pitänyt arvata … Eli lannoitetaanko teitä vai ei?” Oxia ärsyttää moinen epäsuora vastaus.
”Noo, aina silloin tällöin voisi vaikka antaakin hieman lannoitetta, vaikka eipä tuo niin väliksi olisikaan, jos vaikka ei antaisikaan … että ihan mututuntumalla kun lannoittelee niin hyvää tulee, vaikka voihan se tietenkin silloinkin mennä pieleen.”
Oxi ei saa mitään tolkkua taimien vastauksesta. ”Että lannoitetaanko vai ei?”
”Lannoita vaan, jos siltä tuntuu, mutta jos vähänkään tuntuu siltä, ettei kannattaisi lannoittaa, niin älä silloin lannoita. Tai voihan sitä silloinkin tietenkin lannoittaa, eihän sitä kukaan estä, mutta lopputuloksesta en osaa sanoa.”
”No nyt kyllä hieman tuntuisi siltä, että teitä kannattaisi lannoittaa, mutta hieman olen epävarma, kun ei ole varmaa tietoa, että pitäisikö vai ei?”, Oxi huomaa jo itsekin kuulostavan melkein savolaiselta.
”Niin, nyt kun miettii, niin voihan se ollakin ihan hyvä lannoittaa meitä nyt, olet ihan oikeassa, mutta …”

Keskimääräisiä tiedon puun taimia

Oxi jää jälleen yksin pienten taimien kanssa, kun Liisi lähtee metsästämään tammenterhoja. ”Kyllä tässä kaipaisi potun seuraa tai minkä tahansa toisen sosiaalisen elukan”, Oxi huokaa. Taimien kasvu on hidastunut ja Oxia alkaa taas huolettaa tehtävänsä edistyminen. Oxilla ei ole hajuakaan, mitä taimille pitäisi tehdä. Mädäntyneet omenat tipahtelevat taimista, ja taimet nuokkuvat kuin väsyneet opiskelijat luennolla. ”Mitä teidän kanssa pitäisi oikein tehdä?”, Oxi miettii ääneen. ”No nuoria taimia pitää kastella niin, että multa säilyy tasaisen kosteana muttei märkänä. Lannoitetta tarvitsevat pisimmän kasvuajan vaativat lajit, mutta nekin vasta monen viikon kuluttua kylvöstä.”, taimet vastaavat. ”Jaahas, no kumpaakos te olette, pidemmän vai lyhyemmän kaavan taimia?”, Oxi kysyy, hämmästyneenä taimien vastauksesta.
”Me ollaan tylsää keskikastia”, taimet kertovat.